Tänne ja takaisin

Autottomuuden yksi parhaita etuja on arkisten matkojen kauneus. Siirtyminen paikasta toiseen on perustellusti hitaampaa kuin aikamme tempo vaatisi ja matkanteko tarjoaa kiireestä vapautuneelle mielelle aina uudistuvan kattauksen ihmeteltävää. Roskatut ojanpenkat muuttuvat aarrearkuiksi, kun silmä ehtii mukaan luonnonnäyttämön pieniin ja suuriin kohtauksiin. Muutkin aistit ovat avoinna. Vuodenajat tuoksuvat ja kuuluvat, kukin omanaan, ja työhön haastetut jalkapohjat lähettävät mielen muistiin poukkoisen polun antia. Tehokkuuden vaatimus takoo kuitenkin aina taustalla ja taas kerran selkää hiertää liian täydeksi pakattu kauppareppu. Kotimatkassa on jo suorittamisen makua ja turvaudun ajatusten leikkiin. Pallo allani on paikoillaan ja minä pyöritän sitä uutta tarmoa saaneilla askelillani. Illuusio toimii, ja hetken ajan olen vastuussa oleva voima. Planeettamme kutistuu ihan oikeastikin, kun globalisoituminen muuttaa toimiemme mittakaavaa. Telluksemme pyörii o...